Mitä neljän kuukauden unitaantumassa oikeasti tapahtuu

Vauva nukkui vastasyntyneenä pitkiä pätkiä. Nyt hän herää tunnin tai kahden välein, eikä mikään ole muuttunut kotona.

Tämä on ehkä ensimmäisen vuoden hämmentävin vaihe ja se hämmentää enemmän kuin mikään muu siksi, että se näyttää askeleelta taaksepäin unen kehityksessä. Se ei ole sitä.

Nimi on väärä

Sana taantuma tarkoittaa palaamista aiempaan. Tässä ei palata mihinkään.

Vastasyntyneen uni on rakenteeltaan yksinkertaista. Kolmen ja viiden kuukauden välillä se kypsyy aikuisen kaltaiseksi ja unijaksojen väliin syntyy kohtia, joissa uni kevenee lähes valveen rajalle.

Aikuinen käy näissä kohdissa myös. Käännymme, korjaamme peittoa ja nukahdamme uudelleen muistamatta siitä mitään aamulla. Vauva ei vielä osaa tehdä sitä.

Miksi tällä erolla on väliä

Jos kyse olisi taantumasta, se menisi ohi ja uni palaisi entiselleen. Moni odottaa juuri sitä ja kun kahden viikon päästä ei ole tapahtunut mitään edistystä, syntyy tunne siitä että jotain on tehty väärin.

Muutos on pysyvä. Se mikä kehittyy seuraavien kuukausien aikana, on vauvan kyky siirtyä unijaksosta toiseen omin avuin ja se tapahtuu vähitellen.

Tämä on huono uutinen, jos odotti kahden viikon ohimenevää vaihetta. Se on hyvä uutinen siinä, ettei syytä tarvitse enää etsiä itsestä.

Milloin se tulee

Nimestä huolimatta ajankohta ei ole neljä kuukautta vaan tavallisimmin kolmen ja viiden kuukauden välillä. Osalla se jää huomaamatta kokonaan.

Yöheräämiset tihenevät, päiväunet lyhenevät ja nukahtaminen vie aiempaa kauemmin. Ne ovat seurausta samasta asiasta, sillä uni kevenee useammin ja jokainen kevennyskohta on mahdollinen heräämiskohta.

Mikä auttaa

Menetelmää ei tarvita. Eniten vaikuttaa se, ettei nukkumaanmeno mene yliväsymyksen puolelle. Hereilläoloajat pitenevät tässä vaiheessa nopeasti ja moni ilta menee pieleen siksi, että käytössä on vielä edellisen kuukauden rytmi.

Toinen on ennakoitavuus. Iltarutiini ei nukuta vauvaa, mutta se kertoo mitä on tulossa. Se auttaa erityisesti silloin kun uni on muutoksessa.

Kolmas on mahdollisuus harjoitella. Jos vauva saa toisinaan yrittää nukahtamista itse ilman että häntä jätetään itkemään, hän harjoittelee juuri sitä taitoa, jota unijaksojen välissä tarvitaan.

Mikä ei ole syy

Näitä epäillään usein ja ne kannattaa rajata pois.

• Ei liian pitkät päiväunet. Päiväunien rajoittaminen yöunen toivossa johtaa yleensä yliväsymykseen ja huonompaan yöhön.
• Ei totutetut tavat. Sylissä nukahtaminen ei aiheuta tätä.
• Ei nälkä yksin. Syöminen voi lisääntyä samaan aikaan, mutta unen rakenteen muutos tapahtuisi ilmankin.

Tein uniopaan ensin omaan käyttööni, ja tämä vaihe on syy siihen että siinä on unipäiväkirja. Muutos ei näy yhdestä yöstä eikä muistikuvista, ja päiväkirjassa on oma sarake sairaudelle ja hampaille, jottei ohimenevä syy näytä jälkeenpäin rytmiltä.

Milloin neuvolaan kannattaa ottaa yhteyttä

Jos vauva ei nuku juuri lainkaan, jos itku on jatkuvaa tai kimeää, jos paino ei nouse, jos vauva on poikkeuksellisen veltto, tai jos vanhemman oma jaksaminen on lopussa.

Väsymys on syy soittaa neuvolaan siinä missä mikä tahansa muukin, eikä yhteydenottoon tarvita erityistä syytä.

Mihin tämä perustuu

Unen rakenteen kehitystä koskevat tiedot perustuvat THL:n aineistoihin ja Duodecimin Terveyskirjastoon (Paavonen J. Lapsen uni, 2024). Ikähaarukat ovat yleisiä vaihteluvälejä eivätkä tavoitteita.

Kirjoittanut Sanni Pekola, terveydenhoitaja (AMK), uniohjaaja (CBT-I) ja neljän lapsen äiti.